Kategoria: markkinointi

Pieni autosarja (RollFM)

Autot, nuo teillämme tupruttelevat värikkäät peltikuoriaiset, pitävat sisällään kaikenlaista. Ne kuljettavat unelmia, pelkoja, tavaroita, sitoumuksia ja matkustajia. Ylhäältä katsottuna ne ovat kuin muurahaisia, mutta auton sisältä koettuna pääosassa onkin niiden kuljettaja itse. Kaikkivoipainen kapteeni, joka uhmaa liikenteen vaaroja ja luonnonlakeja urheasti kuin Han Solo.

RollFM:llä perjantaisin kuultavassa Pienessä autosarjassa pohditaan Neil Youngin Special Deluxen innoittamana suhdetta autoihin. Eikä mihin tahansa autoihin, vaan sellaisiin, jotka ovat onnistuneet vaikuttamaan kertojan persoonaan. Tavallaan tai toisellaan. Joskus suhde on henkilökohtainen, toisinaan yhteiskunnallinen, mutta aina jotenkin erityisen kummallinen.

Autot ovat myös merkkejä. Niihin lyödyt brändit eivät kerro omistajaa, kuten karjalauman tapauksessa, vaan ne kertovat auton valmistajan ja ostajan kummallisesta symbioosista. Siitä kuinka tietyn merkkisen auton omistaja kantaa autoa ajaessaan samaa leimaa kuin muut saman merkkisen auton kuljettajat. Brändin omistaja myy siis merkitsemänsä peltilehmän henkilölle, joka ottaa polttomerkin itseensä, joskus jopa lippikseensä.

Käyttäjän kannalta auton viestinnällinen rooli on kuitenkin sivuseikka. Hyväkin auto voi olla puhdas yksityisasia eikä huonoon ainakaan haluaisi leimaantua, ellei sitten ole huono ihminen. Eikä hyvätkään ihmiset useinkaan saa alleen ansaitsemaansa autoa. Sitä paitsi käytetyn kulkuvälineen ostajalla on usein polttavampiakin murheita kuin brändiviestintä. Silti merkit puhuvat.

Yksi mahdollinen tarkasteluympäristö merkkien syntaksiin on merkkikerhot. Kun samaa brändiä kantavat autoilijat hyväksyvät leimansa täydelleen, on heidän käyttäytymisessään havaittavissa vastaavaa laumaantumista kuin karjalauman tapauksessa. Mutta jos vaikka merkkikerhot karsinoivatkin ihmisiä, toimivat ne samalla vertaistukiryhminä. Tukea autoharrastajat tarvitsevat yhtäältä itsensä ymmärtämiseen ja toisaalta yhteiskunnan ymmärtämättömyyteen. Jälkimmäinen tarve on korostunut sen jälkeen, kun fossiilisten polttoaineiden aiheuttaman ympäristötuhon laajuus tuli – öljyteollisuuden vuosikymmeniä jatkuneiden peittelyoperaatioiden jälkeen – osaksi perussivistystä.

Neil Young, mies jolle vanhat autot ovat henki ja elämä, siirtyi päästöihin havahduttuaan ensin käyttöautoissaan biodieseliin, ja alkoi sitten rakentaa sähkö-etanoli hybridiä vuoden ’59 avo-Lincolnistaan, joka sai uuden nimen Lincvolt. Hän näkee ettei hiiltä kannata kaivaa kovin syvältä maan sisästä taivaalle pöllytettäväksi, vaan hommaan kelpaa myös maan pinnalla oleva biomassa, josta hiili vapautuu ilmakehään joka tapauksessa. Biomassa jonka lehdille energia imeytyy auringosta kuin aurinkokennoon. Hänen unelmansa voi olla naiivi, mutta on se silti unelmoimisen arvoinen: autoharrastaminen ilman syyllisyyttä.

Vapaakytkimen pieni autosarja RollFM:llä 1.9. – 6.10.2020 perjantaisin klo 9.00. Pääkaupunkiseudulla 102.0 MHz ja verkossa www.rollfm.fi

Kuka haluaa sähköpyörän?

Sähköpyörä. Hieno keksintö, jota kukaan ei ollut huomannut vastustaa ennen kuin keskustalainen liikenne- ja viestintäministeri esitti sille hankintatukea, ja vihreät kannattivat sitä.

Oikosulkuhallitukselle tyypilliseen tapaan ilmastonmuutosta, kuten muitakin ongelmia, yritetään korjata ohjaamalla käyttäytymistä – vaihtoehtojen kehittämisen ja niiden haluttavaksi tekemisen sijasta – rahalla. Tämä sopii monille, mutta nyt ministerin ehdotusta kritisoitiin yhden liikennevälineen nostamisesta muiden ympäristöystävällisten ratkaisujen edelle.

Kun ehdotus tulee poliittiselta taholta, on syytä muistaa että Suomessa suosituimmankin puolueen kannatus on hädin tuskin 20 %, mikä tekee potentiaaliseksi vastustusluvuksi lähes 80 %. Tai 90 % kun mukaan luetaan nukkuvat, jotka äänestyskäyttäytymisensä perusteella näyttävät vastustavan kaikkia poliitikoita.

Vihreät ovat ottaneet pyöräilyn edistämisen ympäristöohjelmaansa. Heitä vastustaa tavallisen periaatteellisen vastustajajoukon lisäksi ne, jotka kokevat syyllisyyttä usein välttämättömästä, mutta monesti myös mukavasta autoilusta. Kaikki me tiedämme, ettei saastuttamiseen olisi tälläkään sektorilla varaa, mutta asiat ovat kuten ovat joistain tietyistä syistä.

Harvaanasutun maan infrastruktuuri perustuu yksityisautoiluun, koska ihmiset ovat halunneet ostaa autoja ja yhteiskunta rakentaa niille teitä. Valmistajille polttomoottoriautot ovat olleet menestysformaatti, jonka kannattavuus on ollut muita teknologioita parempi. Kovasti kilpaillulla alalla on keskitytty haluttavuuden maksimointiin, ja tähän työhön on käytetty maailman etevimpiä teollisia muotoilijoita ja markkinoinnin tekijöitä. Kun tähän lisätään toimiva energianjakelu, täydentyy yhtälö, jonka tulema on lähes rajaton liikkumisen vapaus.

Ilmastonmuutoksen ehkäisyn kannalta lupaavin vaihtoehto markkinoilla oleville polttomoottoriautoille on Tesla, joka on ensimmäinen sarjatuotannossa oleva designiltaan haluttavan näköinen sähköauto. Sen haasteina on käyttösäde ja niin kallis hinta, ettei se ole haluajien saavutettavissa.

Sähköpyörä on halpa. Polkupyöräksi se on kallis, mutta mopoihin verrattuna hinta on jo kilpailukykyisellä tasolla. Mopolla ei ajeta pitkiä matkoja, mutta lyhyempiä kyllä. Ajokortittomalle sähköavusteinen polkupyörä eli säpy voisi olla todellinen vaihtoehto ja parannus jopoon tai mopoon nähden. Säpyilyllä ei välttämättä ole myöskään yhtä vahvaa hylkimisreaktiota joukkoliikennettä kohtaan kuin autoilulla.

Jos joku katsoo voivansa korvata näiden kombinaatiolla myös yksityisautoilua, saa hän kaupan päälle puhtaan omatunnon tiepölyn ja liikennepäästöjen tuottamisesta ja kenties hieman paremman kunnon itselleenkin. Samalla hän säästyy pysäköintiongelmilta ja yksityisautoilusta syntyviltä tuhansien eurojen vuotuisilta kustannuksilta. Omapahan on elämänsä vaikka samaa ilmaa hengitämmekin.

Kuten autoja myös mopoja valmistetaan eri malleja eri kohderyhmille. On pappamopoa, cityskootteria ja crossipyörää. Niinpä myös säpyjä löytyy mummiksesta fatbikeen. Kun oikea malli löytää oikean koeajajan, syntyy haluaminen. Hankintatuella tai veronalennuksella voidaan edesauttaa ympäristöystävällisen ratkaisun saatavuutta, mutta haluaminen on se, mikä ratkaisee hankinnan.

Markkinoinnissa pyritään nostamaan esille tuotteiden houkuttelevimmat edut. Luetellaan niitä ja näitä speksejä, mutta nostetaan yksi voimatekijä yli muiden. Teslalla se ei ole hinta. ”Ostin kun sai niin halvalla” -perustelu kuuluu Tankki täyteen -sarjan aikaiseen menneeseen maailmaan, joten Sulo Vilénin opit kannattaa sähköpyörän valinnassa unohtaa.

Kun törmäätte markkinointiin, joka saa teidät vilkaisemaankin sähköpyörän suuntaan, suosittelen koeajoa. Maaginen vehje. Ei pärise eikä pörise, mutta parhaimmillaan se vetää kuin Tesla.