Tiedättehän nämä listaukset: 10 parasta kirjaa, jotka olet lukenut. Koskaan en ole pystynyt vastaamaan haasteeseen, koska se on mieletön. Ei ihminen muista parhaita kirjoja koko elämänsä ajalta. Niinpä päätin viime vuonna kirjoittaa muistiin lukemani kirjat ja laatia listan 10 parhaasta. Hah!
Hyvästäkään kirjasta ei välttämättä muista juonta tai edes koko kirjan olemassaoloa, mutta muistaa lukukokemuksen. Hyvän kirjan kriteeriksi olen jälkikäteen asettanut sen, onnistuiko lukukokemus liikauttamaan mielessä jotain tavalla, joka jättää jäljen. Parhaimmillaan kirja auttaa ymmärtämään, miksi jollakin asialla on merkitystä. Sitä kutsutaan empatiaksi, kyvyksi samaistua toisen maailmaan. Sellaisia kirjoja en mistään hinnasta jättäisi pois listalta. Eikä minulla ole edes valtuuksia siihen, sillä enhän olisi sama ihminen ilman niitä.
Hyvä kirja tarjoaa uutta tietoa tai uuden näkökulman johonkin mieltä askarruttavaan kysymykseen. Hyvän musiikin tapaan kirjoillakin on kyky säilyttää ajankohtaisuutensa. Silloin niistä tulee klassikoita. Muistiin kirjaamisessa on sekin hyvä puoli, että voi tarkastella minkälaista maailmankuvaa sitä onkaan itselleen syöttänyt. Tuliko luettua yhtä ja samaa vai kenties tutustuttua uusiin näkökulmiin.
Luettujen kirjojen listaa tarkastellessa tajuaa, kuinka pitkä aika vuosi lopulta onkaan. Alkuvuonna luetut teokset olisivat todellakin jo unohtuneet ilman niiden ylöskirjaamista. Iloinen yllätys on myös se, että vaikka arjessa tuntuu, ettei koskaan ennätä lukea, on vuoden mittaan sittenkin ennättänyt niin paljon, ettei kymmenen kirjan listalle tarvitse edes nostaa Remestä tai Paasilinnaa. Olisin kyllä mielelläni sen suomalaisille suosikkikirjailijoille suonut, mutta valitettavasti Jäätynyt helvetti ja Jäniksen vuosi edustivat kovin yksipuolista ja siksi kulunutta maailmaa.
Jätin listalta myös Tony Viscontin ja Brett Andersonin omaelämäkerrat, jotka edustavat omaa kiinnostustani populaarikulttuurissa tapahtuvaa merkityksen tuottamista kohtaan. Molemmat loistavia kirjoja, mutta oman ymmärryksen kehittämisen kannalta sittenkin vain aiempaa täydentävää tietoa.
Kirjan lukeminen on matkustamista, se on löytöretkeilyä. Kotiseutumatkailussa ei varsinaisesti ole mitään vikaa, mutta kuka vastustaisi ajatusta vierailla maailman metropoleissa ja eksoottisimmilla rajaseuduilla tai vaikka toisissa ulottuvuuksissa ilmaiseksi ja vailla huolen häivää? Kirjallisuudessa tulevaisuus ja menneisyys ovat yhtä lailla läsnä kuin nykyisyys, johon niin moni muu media on kapseloitunut. Se on vastapainoa ikuiseen tähän hetkeen juuttuneelle Twitterille ja muille pikaviestimedioille. Myös viimeaikaisiin ilmiöihin pääsee sisälle kunhan löytää sopivan matkaoppaan. Kirjallisuus on slow foodia, jossa aikaa jää niin nautinnolle kuin sulattelullekin.
Vuoden parhaiden kirjojen lista on siis tietoisesti luotu rekonstruktio. Kun alkuvuodesta päätin kirjata ylös lukemani kirjat, tein samalla huomaamattani päätöksen kiinnittää erityisesti huomiota lukemistoni monipuolisuuteen. Vaikka tein sen tiedostamatta, oli päätös hyvä. En ala selittelemään 20/80-suhdetta nais- ja mieskirjailijoiden välillä, koska parhaimmatkin selitykset johtaisivat epätasa-arvoon vähintäänkin historiassa, jolloin vain miehet pystyivät raivaamaan aikaa ja tilaa kirjoittamiselle, kustantajasuhteista puhumattakaan. Näin ollen miesten osuus klassikkokirjoissa on murskaava. Tänä päivänä ajan ja ammattinsa osaavan kustantajan löytäminen on kaikille lähestulkoon yhtä vaikeaa.
En luonut tätä listaa antaakseni tietynlaista kuvaa itsestäni, vaikka mielelläni parhaat teokset omaksunkin osaksi habitustani. Loin tämän listan, jotta muistaisin edes parhaimmat lukemani teokset. Mutta mikä parasta, lista tulee huolehtimaan siitä, että käytän rajallisen elämäni hyvän kirjallisuuden parissa.
Koko vuonna en lukenut lainkaan aasialaista kirjallisuutta. Mitä tuosta, mutta jos kysytään onko aasialaisilla joku rooli nykyisessä tai tulevassa maailmanmenossa ja tunnenko heidän mentaliteettiaan ja kenties sisäisiä ristiriitojaan ja olenko tullut hyödyntäneeksi mahdollisuuden tutustua aiheeseen samalla kun viihdytän itseäni lukemalla romaanikirjallisuutta… ensi vuonna sitten.
Näin ollen uudenvuodenlupaukseni on lukea 2020 niin paljon niin hyvää kirjallisuutta, että pystyn laatimaan listan 10 parhaasta kirjasta. Jos haluan listan näyttävän koko elämän kattavalta, kaivan mieluusti vanhat suosikkini esille ja luen ne uudestaan. Sitä vartenhan ne on kirjahyllyyn tallennettu. Tämä on Vapaakytkimen kirjahaaste.
Kymmenen parasta kirjaa, jotka luin vuonna 2019:
- Demokratia utopiana ja sen vastavoimat – mitä tarkoitamme demokratialla? Teppo Eskelinen
- Globalisaatio koetuksella – onko toimiva markkinatalous mahdollinen? Sixten Korkman
- Kohtuuspamfletti – näkökulmia ilmastonmuutokseen ja kansalaisten vaikutusmahdollisuuksiin, toimittaneet Topi Linjama, Markku Aho, Pauliina Kainulainen & Raisa Simola
- Nolla kelviniä – ikuisen elämän lohduttomuus, Don DeLillo
- Michael K:n elämä – ei-toivottuna omassa maassaan, J.M. Coetzee
- Ruskeat tytöt – esseitä rodullistamisesta Suomessa, Koko Hubara
- Kotiinpalaajat – vierauden kokemus, Chimamanda Ngozi Adichie
- Valkoinen kohina – kuolemanpelko, Don DeLillo
- Hiljaisen hymyn mies – Veikko Huovisen elämä, Eero Marttinen
- Puiden salattu elämä – huomioita erään ihmistä suuremman eliölajin luonteenpiirteistä, Peter Wohlleben