Autoesseistiikkaa vapaudesta

Vapaakytkin esittää: Vapaus (midsomeniaanisia keskustelukirjeitä)

Viestintäyrittäjä Kari Souto ja toimittaja/sisällöntuottaja Arttu Laakkonen avaavat autoesseistisessä teoksessaan kahden kalpean keski-ikäisen isämiehen käsityksiä vapaudesta.

Tekstissä tunkkainen autotallifilosofia tuulettuu moottoripyörän selässä päätyäkseen kymmenien kulttuuriviitteiden kautta mielikuvituksen tuotteeksi, joka heijastelee mennyttä hyvinvointivaltiota.

Kaikkea ei kuitenkaan ole vielä menetetty, ja rivien väleistä varisee ruostetta, joka ei nuku koskaan.

Suosittelemme kirjaa lohduksi autotallien miehille ja oppaaksi heidän kanssaan kosketuksissa oleville tai heistä erkaantuneille.

”Sivistys on moraalin momenttiavain: se varmistaa, ettei vapauden jenka korkkaa yli.”

Kannen kuva: Pasi Räsämäki

Osta omasi kirjakaupasta:

… tai tiedustele kirjaa lähimmästä kirjastosta!

Iloa teille, muistoja meille

Ilmeitä on kiva seurata. Sitä kuinka spontaani hymy saa vallan ja muuttuu iloksi kasvoilla. Useimmiten näin käy, kun vastaantulijan – jalankulkijan, pyöräilijän tai autoilijan – katse osuu Saabiin. Mikä sen saa aikaiseksi? Ehkä veenelosen säksätys ja vapaakytkimen sulavat vaihdot herättävät huomion ja yllätys vanhan tutun näkemisestä piristää mieltä. Tai sitten autolla todella on viehätysvoimaa.

Faktuaalisesti he näkevät haamun ajalta, jolloin liikenneturvallisuus oli omat osansa kumoava yhdyssana. Polttomoottoripaholaisen ilman katalysaattoria ja ekomoodia. Jos he kohtaisivat liikenteessä paljon samanlaisia, he suhtautuisivat näkemäänsä huomattavasti penseämmin. Jotkut toki näihin harvoin ulkoilutettaviinkin.

Mutta toisia tuulahdus menneisyydestä ilahduttaa vaikka se haiskahtaakin ilmastonmuutokselle. Nostalgia on niin suuri voima. Mutta miksei reaktio tapahdu kaikilla vanhoilla autoilla? Kuplan ja Rättärin suosio on toki taattu, mutta siksipä niillä ei pysty ihmisiä yllättämään. Moni muu klassikko taas puhuttelee selkeästi kapeampaa kohderyhmää, ja vaikka huomio niihin kiinnittyisikin, on hymy harvoin yhtä herkässä kuin Saabilla.

Saab 96 vaikuttaisi olevan ainakin Suomessa ikoninen auto. Tavallaan se on suomalaisille samaa mitä Fiat 500 italialaisille. Täynnä muistoja. Osan ilosta synnyttää pieneen autoon ahtautuneet matkustajat, jotka muistuttavat ajasta, jolloin ihmiset olivat lähempänä toisiaan. Vertailu kaupunkimaastureihin osoittaa, mihin suuntaan kehitys on tässä asiassa mennyt.

Autohistorioitsija Björn-Eric Lindhin mukaan Saabin tavoitteena oli tuottaa yksinkertainen, luotettava ja pieniruokainen menopeli edulliseen hintaan. Suunnittelijaksi valittu Sixten Sason oli piirtänyt jo 1930-luvulla auton, jonka profiili sai muotonsa lentokoneen siivestä. Vuonna 1950 siitä syntyi ensimmäinen sarjatuotantoversio Saab 92, joka kehittyi 93:ksi ja lopulta vuonna 1960 Saabin ensimmäiseksi kaupalliseksi menestysmalliksi 96:ksi. Farmariversion mallimerkintä oli 95 ja väliin jäävistä numeroista 94 ja 97 olivat erikoiskorillisia Sonett-urheilumalleja. Tämä nimi juontui alkuperäisistä 92:n luonnoksista, joissa suunnittelija oli käyttänyt työnimeä Sasonett. Sason yksi.

Noin puolet Trollhättanissa valmistetuista ysikuutosista jäi Ruotsiin ja puolet vietiin pääosin Yhdysvaltoihin. Kaiken kaikkiaan mallia valmistettiin 547 000, joista reilu kymmenesosa Uudessakaupungissa vuosina 1968-1980. Niinpä 96 oli tuttu näky myös Suomen liikenteessä. Varsinkin huonokuntoisilla pohjoisen teillä se syrjäytti kenties lämmityslaitteensa ansiosta Kuplan, joka oli maavaransa ja vetävien pyörien päälle sijoitetun moottorinsa puolesta ainoita rospuutossakin kulkevia henkilöautoja ennen Saabia. Myös Kuplan tuotantoa kokeiltiin Suomessa Wihurin Heinolan tehtaalla vuosina 1969-1970.

Enemmän kuin ihailua ysikuutonen herätti aikoinaan kuitenkin vastustusta: vanhanaikainen, valtiollisen Saab-Valmetin valmistama auto henki mennyttä aikaa siinä, missä Euroopasta ja kohta Japanistakin tuli moderneja funktionalistisesti muotoiltuja neliovisia sedaneita. Saabkin oli lanseerannut 99-mallinsa jo 1967. Edullisemmista autoista jopa neuvostovalmisteinen Lada – vuoden 1966 Fiat 124 -mallin kopio – näytti olevan paremmin kiinni ajassa kuin 96, jonka haukkumanimet muodostavat oman alalajinsa suomalaiseen folkloristiikkaan. Oma lukunsa olivat tietysti Volvo-kuskit, jotka tunsivat vielä kaupunkilaistuttuaankin vetoa traktoreihin.

Tämän tarinan opetus on, että auto viestii. Se voi saada ihmiset hymyilemään tai sitten jotain muuta. Nostalgian ja estetiikan lisäksi esille nousevat semioottiset merkitykset. Jo pelkkä auton merkki sanana tai logona saa aikaiseksi vahvoja mielikuvia, jotka ovat syntyneet yksilöllisten kokemusten, mainonnan ja kulttuurihistorian tuloksina. Ikoninen VW-logo tai Kleinbussin kuva teepaidassa ohjaa ajatukset väistämättä 1960-luvun huolettomiin kesiin. Ainakin Ruotsissa ja Suomessa samaan suuntaan pääsee myös Saabilla.

Viestejä edeltä jo menneiltä

Kuolleet elävät eri ajassa. Mielessämme he elävät. He ovat tuolla jossain sellaisina kuin edesmennessään olivat, eivät nuorempina, mutta eivät myöskään enempää vanhenneina. Siksi nuorena kuolleet ovat ikuisesti nuoria.

Muistamme heidät. Edeltä menneet viestivät meille muistojemme kautta ja kuolevat uudestaan kanssamme. Elvis elää, mutta vain niin kauan kuin muistamme hänet. Hänen levynsä siirtyvät alennuslaariin sitä mukaa kuin hänen suuruutensa muistavat kuolevat. Muistisairauksista kärsivät menettävät ensin lähimuistinsa ja hiljalleen myös mielikuvituksensa ja kykynsä toivoa. Silloin heidän persoonansakin muuttuu. Mutta pisimpään he muistavat elviksensä – nuoruutensa vaikuttavimmat tunteet.

Mutta millaisena muistamme vakavasti sairastuneen, jonka olemus muuttuu perustavanlaatuisesti? Haluamme muistaa hänet sellaisena kuin hän oli ennen sairastumistaan. Kuoleeko ihminen siis kun hän lakkaa olemasta tuntemamme ihminen – oma itsensä – vai vasta silloin, kun hän lakkaa hengittämästä? Kun ruumis maatuu tai tuhkataan, katoaa viimeisetkin merkit olemassaolosta. Ihmisestä, joka oli täynnä tunteita ja muistoja, jää jäljelle vain muisto. Ei mitään muuta.

Kun muistelen isoäitiäni, elää hän edelleen siinä samassa mineriittilaatoilla vuoratussa talossa, jossa hän eli kun olin nuori. Laattavuoraus oli tehty taloon jälkeenpäin, mutta minulle se oli aina. Sittemmin talo on saanut lautavuorauksen ja uudet asukkaat, mutta kun näen siitä unta, elää isoäitini henki siellä edelleen. Hän elää samassa talossa nykyisten asukkaiden kanssa, mutta toisessa ajassa.

Mekin muodostumme muistoista. Se mitä muistamme itsestämme, muodostaa minäkuvamme. Suurinta roolia siinä näyttelee tunteet, jotka vain me tunnemme. Vahvimpia ihmisyyttä (ja hobittiutta) määritteleviä tunteita on näläntunne. Se saa meidät muistamaan olemuksemme osana ekosysteemiä. Yhteiskunnissa joissa näläntunne pystytään pitämään kurissa unohtuu helposti, että yhteiskuntarauhan rikkoutuminen on aina vain kolmen nauttimatta jääneen aterian päässä.

Kun muistot ja tunteet heittelevät meitä mielemme mukaan, luulemme tietävämme jotain maailmasta. Jossain hyvin kaukana mielemme perukoilla elää kuitenkin aavistus todellisesta maailmasta, joka jatkaa olemistaan vielä meidän jälkeenkin. Se on usein unohdettu tiedon jyvä, pienenpieni sivuseikka elämämme tarinassa. Se on tieto siitä, että olemme osa elävää planeettaa joka kiitää avaruudessa.

Kun Elvis unohdetaan kuolleeksi, jatkuu elämä vielä pitkään. Kun Elvis unohdetaan, muistetaan Bowie vielä. Kun Bowiekin unohdetaan, alkaa tuntemamme aika olla ohi. Maailmaa tämä ei kuitenkaan hetkauta. Se jatkaa olemassaoloaan miljardeja vuosia vielä ihmisen ikuisuuden jälkeenkin.

Mikä hiton vapaakytkin?

Suomessa alettiin valmistaa henkilöautoja vuonna 1968. Malli otettiin ulkomailta, kuten niin monella muullakin teollisuuden alalla. Autoksi valikoitui ruotsalainen Saab 96. Alun perin Svenska Aeroplan Aktiebolagetin kehittelemä 96 oli varustettu Saabin omalla kaksitahtimoottorilla, mutta jo ruotsalaisten toimesta se oli korvattu modernimmalla nelitahtisella Fordin V4-koneella.

Kaksitahtisen moottorin voitelu perustui polttoaineen mukana kiertävään voiteluöljyyn, joka poistui samaa tietä pakokaasujen kanssa jättäen sinisen pilven taakseen. Kylmäkäynnistyksessä bensiinistä erottunut öljy aiheutti hitonmoisen savupilven, mikä eräänkin kertomuksen mukaan pimensi kokonaisen kaupungin. Saab Cape Cod -nimisen firman omistaja ja johtaja, kertojan lahjoistaan myöhemmin tunnetuksi tullut, Kurt Vonnegut, kirjoitti Maaton mies -kirjassaan autoilun yleensäkin olleen pahinta, mitä hän on ympäristölleen tehnyt. ”Olin kerran niin kovassa pilvessä, ettei edes crackin muodossa poltettu kokaiini vetäisi sille vertoja. Se tapahtui silloin kun olin juuri saanut ajokortin – pois alta, maailma, täältä tulee Kurt Vonnegut!”. Kaksitahtimoottoreita käytetään vielä tänäkin päivänä joissakin pienkoneissa ja perämoottoreissa, jotka tunnistaa kesäisen järven päällä leijuvasta sinisestä katkusta ja veneen perään jäävästä öljyvanasta.

Vapaakytkin on kaksitahtimoottoria varten kehitetty keksintö, jolla estettiin moottorin vaurioituminen polttoaineen ja siten myös voiteluöljyn syötön lakatessa. Saabilla keksintöä pidettiin siinä määrin potentiaalisena, että se päätettiin jättää myös nelitahtisiin 96-malleihin. Säästihän vapaakytkin ainakin polttoainetta kytkiessään moottorin automaattisesti vapaalle vedon loppuessa. Samaan tapaan siis kuin polkupyörän vapaaratas säästää polkijan voimia: kun polkeminen lakkaa, voi ajaja lasketella vapaalla tai antaa lisää vauhtia mielensä ja voimiensa mukaan. Vapaakytkimellä varustettu auto toimii kuten mikä tahansa napavaihteinen polkupyörä.

Siinä pääpiirteissään viestinvälityksen kysymyksiin keskittyvän Vapaakytkin-blogin toimintaperiaate. Kun kytkin ottaa kiinni, vauhti kiihtyy ja juttu kulkee. Vauhdin hiipuessa viesti katkeaa ja ajatukset siirtyvät vapaan assosiaation tilaan. Vapaalla olevaan masiinaan voi huoletta tarjoilla pienempää sisään tai nostaa kierroksia ja kokeilla etenemistä isommalla vaihteella.

Olennaisempaa kuin toimintaperiaate, on kuitenkin Vapaakytkimen tehtävä. Se kytkee ajatukset vapaalle niin median kuluttajalta kuin tuottajaltakin. Vapaakytkin on media, jossa viestinnäntekijät lepuuttavat omia rattaitaan.

Edit. 1.10.2018 Vapaakytkin on nyt myös radio-ohjelma.
Edit. 18.3.2021 Vapaakytkin on nyt myös kirja.